OssiOjutkangas

Maksaisitko teiniviihteestä 40-112 euroa?

  • Maksaisitko teiniviihteestä 40-112 euroa?

HS uutisoi tänään kuinka George Lucas ja Steven Spielberg ennustavat valtavaa myllerrystä viihdemaailmaan. Kyse onkin todella viihdemaailmasta per se: Hollywoodin jättistudiot ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa elokuvan merkitys yhtenä taidemuodoista on yhä helpompi kyseenalaistaa. Aihetta on sivunnut suomeksi mm. Kalle Kinnunen Suomen Kuvalehden blogissaan. Tämän kirjoituksen kommenttiosuudessa Kinnunen kiteyttää seuraavasti: "1970-luvun amerikkalaiset klassikot - ne, jotka kaikki tuntevat - olivat vielä käytännössä yksinomaan studioelokuvia. Nyt tämä iso raha keskittyy teiniviihteeseen."

On tullut huomattua. Periaatteessa uusi Ironman 3 on ihan mukiinmenevä supersankarirymistely, mutta ongelma on siinä että sen kaltaisten elokuvien ympärillä pyörii koko bisnes. Kuten HS:n jutussa Steven Spielberg huomauttaa, "elokuvastudiot käyttävät mieluummin 250 miljoonaa dollaria yhteen elokuvaan, kun tekevät monia, omaperäisiä tuotantoja". Joskus vielä otettiin riskejä, kunhan osa elokuvista tuotti voittoa. Mieleeni muistuu vuosien takaa vuoropuhelu CMX-yhtyeen ja sen fanien välillä. Yhtyeen fanit olivat huolissaan levy-yhtiöiden yhä kovenevista otteista tekijänoikeuksien suhteen ja esittivät CMX:lle tiukkoja kysymyksiä tämän kotisivuilla. A.W. Yrjänä puolusti levy-yhtiöitä vetoamalla siihen, että saamillaan tuotoilla he rahoittavat myös marginaalisempien yhtyeiden ja artistien toimintaa. Mikä on mahdollista kunhan edes jotkut yhtyeet tuotavat levy-yhtiöille kassavirtaa. Musiikkipuolella tämä on ehkä mennyt näin, mutta kuinka on elokuvien laita? Jos Spielbergin puheita on uskominen, varman päälle pelaaminen kasvaa entisestään. Varman päälle pelaamalla kuitenkaan harvoin syntyy edes jollain tavalla uraa uurtavaa taidetta ja kulttuuria. Uutta syntyy vain ottamalla riskejä eikä vain kierrättämällä sitä minkä tiedetään viihdyttävän massoja.

Vuosien varrella indie-elokuvan määritelmäkin on muuttunut. Sellainen ei ole enää vain kaveriporukalla kyhätty zombiemäiske tai tamperelaisten talkoohengellä vuosia työstämä Star Wreck. Indie-elokuvaksi voidaan periaatteessa mieltää mikä tahansa elokuva joka ei saa rahoitusta yhdeltäkään suurelta Hollywood-studiolta. Näin indie-elokuvana voidaan pitää vaikkapa viime vuonna ensi-iltansa saanutta, yli 100 miljoonaa dollaria maksanutta Pilvikartastoa (eng. Cloud Atlas). Sen matka valkokankaalle oli hyvin vaikea. Elokuva perustuu David Mitchellin samannimiseen kirjaan jota on pidetty mahdottomana filmatisoida. Juoni koostuu kuudesta eri aikakausille sijoittuvasta tarinasta, jotka tulkinnasta riippuen liittyvät toisiinsa jollain tavalla, löyhästi tai eivät mitenkään. Kirjassa ne kerrotaan toisistaan erillään järjestyksessä, mutta ohjaajat Wachowskin sisarukset ja Tom Tykwer päättivät elokuvassa leikata aikakaudet limittäin. Kun ovi sulkeutuu 1800-luvulla, voi seuraavassa kohtauksessa avautua ovi satoja vuosia myöhemmin tulevaisuuden Neo Soulissa. Tämän lisäksi elokuva sekoittaa myös eri genrejä sisältäen mm. draamaa, rikoselokuvaa, komediaa ja scifiä. Tämä voi tehdä elokuvasta melko haastavaa seurattavaa ja erityisen hankalan markkinoida. Yli kolme tuntia kestävän elokuvan rahoitus saatiin haalittua kasaan useista eri lähteistä, vaikka sen tuotanto olikin välillä vaarassa keskeytyä kokonaan rahoitusvaikeuksien vuoksi. Se saatiin valmiiksi paljolti projektiin uskoneiden nimekkäiden näyttelijöiden, kuten Tom Hanksin avulla. Valmista elokuvaa suostui levittämään yksi suurista, Warner Bros. Pictures, mutta se ei markkinoinut sitä käytännössä lainkaan. Seurauksena oli se, että vain harva sai tietää elokuvasta ja se floppasi Yhdysvaltojen teatterilevityksessä.


Nyt George Lucas ja Steven Spielberg ennustavat elokuvalippujen nousevan tulevaisuudessa jopa 40-112 euroon. Ottaen huomioon Lucasin innokkaan halun kierrättää vuosikymmeniä vanhoja Tähtien sota-elokuvia teattereissa yhä uudestaan, ennuste voi olla hänelle jopa mieleinen. Koko brändin hän on toki jo myynyt Disneylle hyvään hintaan, eikä siten välttämättä pääse itse nauttimaan luomansa maailman tulevalla rahastuksella. Lucas on kuitenkin muuttunut sitten 70-luvun, jolloin ensimmäinen Tähtien sota tuli teattereihin. Silloin hän oli hyvinkin samanlaisessa tilanteessa kuin Pilvikartaston tekijät: elokuvan budjetin kanssa piti taistella samalla kun ohjaajan näkemys oli hyvin haastavaa toteuttaa. Lucasilla oli kuitenkin kokemusta independent-tuotannoista ja hän määrätietoisesti vaati paljon niin itseltään kuin muiltakin elokuvan tekijöiltä. Hänellä oli myös tuuria saadessaan avukseen esimerkiksi Ralph McQuarrien kaltaisen visionäärin. Menestyksen myötä monen luovuus harmillisesti rupsahtaa kun avautuu mahdollisuus mennä siitä mistä aita on matalin. Tähtien sota-elokuvilla kerätyn rahakasan päältä on ollut helppo tehdä mitä huvittaa ja saada studiopomotkin suostumaan mihin tahansa. Tavallaan Lucas jatkoi tässä mielessä "indietuottajana" tehden uuden Tähtien sota-trilogian omilla ehdoillaan, mutta omaehtoisuuden nurja puoli oli siinä, ettei hän enää kuunnellut muita silloinkaan kun olisi ehkä pitänyt. Kaikki Tähtien sota-fanit eivät anna anteeksi vaikkapa uusien elokuvien kökköä dialogia. Lucasin olisi pitänyt ymmärtää, mitkä ovat hänen vahvuuksiaan ja mitä ulkoistaa muille. Sen hän oli ymmärtänyt paremmin mm. Imperiumin vastaiskua tehdessään kun ohjauksesta vastasi Irwin Kershner. Verratkaapa varsin sen dialogia uusiin Tähtien sota-elokuviin!

Tietysti muutkin elokuvaohjaajat ovat laiskistuneet menestyksen myötä. Olen surullinen erityisesti siitä kuinka uusiselantilaiselle Peter Jacksonille on käynyt. Bad Taste, Braindead ja etenkin Meet the Feebles ovat suosikkejani, eikä kauaksi jää hulvaton mockumentary Forgotten Silver, joka aiheutti ohjaajan kotimaassa melkoisen skandaalin. Tolkienin kirjoihin perustuvat Taru Sormusten Herrasta-elokuvat olivat monelta osin hyvin ansioituneita joistain puutteistaan huolimatta. Surullista on kuitenkin ollut seurata, miten Jackson haluaa palvella elokuvastudioita tarjoamalla jatko-osien jatko-osia ohuen ohuesta Hobitti eli sinne ja takaisin-kirjasta. Kun Lucas päihtyi 90-luvun lopulla digitaalisista erikoistehosteista, Jackson intoilee nyt HDR 3D-tekniikasta. Kumpikaan tekniikka ei kuitenkaan korvaa hyvää käsikirjoitusta, sujuvaa dialogia ja näyttelijöiden kemiaa. Suuret studiot houkuttelevat ohjaajat keskittymään pelkkään pintaan. Miten oikeassa Theodor W. Adorno olikaan jo 40-luvulla kehittäessään teoriaa massakulttuurista. Sen mukaan ihmiset haluavatkin salaa pettyä, koska jatko-osien jatko-osien tuottama lievä pettymys on tuttu ja turvallinen tunne. Elokuva on ennenkaikkea viihdettä, eikä mitään muuta. Pieni alitajuinen pettymys on halpa hinta tutusta ja turvallisesta, yllätyksettömästä sisällöstä.

Joskus oli vielä toisin. Elokuvat haastoivat ihmisiä eikä kaikkea selitetty juurta jaksain. Sellainen oli vaikkapa Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu joka kököltä kuulostavasta nimestään huolimatta on yksi hienoimpia elokuvia mitä tiedän. Vaikka Pilvikartasto ei ehkä suoraan vertaudukaan Kubricin elokuvaan, myös sitä on syytetty vaikeasta ymmärrettävyydestä samaan tapaan kuin Avaruusseikkailua aikoinaan arvosteltiin. Monia katsojia on häirinnyt Pilvikartastossa se, ettei eri aikakausille sijoittuvien tarinoita selkeästi yhdistetä toisiinsa ja jää katsojan päätettäväksi miten ne toisiinsa liittyvät. Tai sitten eivät liity; kuuluisa elokuvakriitikko Roger Ebert sanoi nauttivansa elokuvasta erityisesti toisella katselukerralla kun hän lakkasi miettimästä kuinka eri aikakauden tapahtuvat liittyvät toisiinsa. Omasta mielestäni Pilvikartasto ei ole vaikeasti hahmotettava, mutta sen saama kritiikki osoittaa sen miten valmiiksi pureskeltuun pullamössöön iso osa elokuvayleisöstä on tottunut. Eikä tämä päde vain "tyhmiin amerikkalaisiin" vaan trendi on valitettavan yleinen myös Euroopassa ja Suomessa. Elokuva on 2010-luvulla melkeinpä pelkkää viihdettä.

Tässä mielessä Lucasin ja Spielbergin ennuste ei ehkä edes ole niin pelottava kuin se kuulostaa. Minulle oikeastaan sopii oikein hyvin, että Avengers 3 maksaa teatterissa vaikka 112 euroa. Ei minun ole sitä pakko nähdä. Voin sen tietysti ehkä joskus katsoa kotonani jos sopiva sauma ilmaantuu, mutta mielummin seuraan verkosta löytyvää indietarjontaa jota Spielberg povaa sinne tulevan. Haluan ainakin uskoa, että riskejä ottavien tekijöiden elokuvat löytävät lopulta yleisönsä. Niiden levitys verkossa voi olla myös mahdollisuus, eikä pelkkä uhka. Eikä se minulta ole pois, jos jotkut suostuvat maksamaan maltaita nähdäkseen uusimman Hollywood-rymistelyn pierun ja popcornin hajuisessa teatterissa, kännyköiden näyttöjen vilkkuessa ympärillä siellä täällä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

P.S. Monet tahot julistivat Pilvikartaston raskaasti tappiolliseksi flopiksi jo viime vuonna kun sen kierros Yhdysvalloissa jäi erittäin vaisuksi. On arvioitu, että aiheella spekulointi myös vähensi elokuvan katsomista kun ihmiset kuulivat mediasta ettei sitä kukaan katso. Nuo puheenvuorot heijastelivat tyypillistä amerikkalaista maailmankuvaa, jossa elokuvan koko kohtalo ratkaistaan Yhdysvalloissa. Pilvikartasto kuitenkin menestyi paremmin muualla ja pelkästään Kiinassa se tuotti yli 27 miljoonaa dollaria. Tämän hetken tietojen mukaan se on tuottanut jo yli 130 miljoonaa dollaria, ylittäen jo alkuperäisen budjetin. Joskus riskejä kannattaa ottaa.

"The rumors of my death have been greatly exaggerated"

- Mark Twain

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Lucas on oikeassa, sillä digitaalinen jako on nostanut indiepelit ainakin uuteen nousuun. Toisaalta esimerkiksi Netflix on ruvennut tuottamaan omia sarjoja.

Toisaalta välineet ovat halpoja.

Erikoistehosteita myöten. Vain viitsiminen ja mielikuvitus on rajana:

http://www.blender.org/features-gallery/blender-op...

edit. Korjaan, Spielberg on oikeassa

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Herrat voivatkin olla oikeassa verkon levityskanavien suhteen, vaikka puhuvatkin vanhahtavasti "internet-televisiosta". Sen sijaan skeptisempi olen sen suhteen, maksavatko ihmiset edes 40 euroa elokuvalipusta. Täysin pimentoon jäi myös se mitä nämä massiiviset suurten salien erikoispalvelut sitten ovat. Ilmeisesti jotain mistä kannattaa maksaa hurja hinta. Tietysti saatan olla jäävi sanomaan asiasta mitään yleisluontoista kun itse viihdyn niin huonosti elokuvateattereissa karkkeja rapistelevien ja kännykkää hipeltävien ihmisten seassa. Pyrin aina löytämään näytöksen jossa olisi mahdollisimman vähän väkeä. Pääsääntöisesti inhoan 3D:tä ja haaveilen omasta kotiteatterista, ettei elokuviin tarvitsisi mennä enää ollenkaan.

Blender on minullekin tuttu, vaikka en olekaan siihen tarkemmin perehtynyt. Olisin voinut sitä tutkia esimerkiksi graafisen suunnittelun opintojeni aikana. Sitä kuitenkin ihmettelen, miten tekniikan kehittymisestä huolimatta elokuvat maksavat koko ajan yhä enemmän. Miksi budjetit paisuvat, jos periaatteessa on mahdollista tehdä melkoista jälkeä entistä pienemmällä tuotantotiimillä? Hämmentävää on joskus sekin, että suurella rahalla tehdyt elokuvat voivat näyttää tehosteiltaan huonommilta kuin halvemmat. Esimerkiksi Hollywoodin mittapuulla halvan District 9-elokuvan tehosteet pyyhkivät pöytää monella muulla moninkertaiesti kalliimmalla elokuvalla. Mihin se kaikki raha sitten meni, jos ei tehosteisiin?

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Juu en maksaisi enkä maksa
Hieman jo kyllästyttää saman toisto

Tosin minun oma elokuvamakuni on hieman omituiseen kallellaan
Rakastan 50-80 luvun halpiksia

Niissä on monesti enemmän imua kuin monessa erikoistehosteiden täyttämässä rymistelyssä

Netin ansiosta löytää kyllä sitten uusiakin
Enkä nyt tarkoita mitään Tarantinon kalliilla tehtyjä pastisseja
vaan oikeaa kunnon roskaa

Esim Dear god no joka on myös kuvattu retrotarvikkeilla

Kai noista joku pitää sitten näistä suuren budjetin leffoista
Kun niitä kerran tehdään

Joudun vain itse sanomaan saman kuin musiikin kohdalla
Onneksi on internet
Niin ja siis tilaan ja maksan sekä musiikit että elokuvat
Monesti suoraan tekijöiltä
Lataamalla halpiksia torrentteina varmistan vain sen ettei lisää tule
Eri asia ovat monet jotka haluvatkin jakaa ilmaiseksi levittäkseen sanomaa
Näitäkin olen kyllä sitten tilaillut DVD:nä kannatuksen vuoksi

All hail omakustanteet!

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Itsekin pidän yleensä enemmän esim. 80-luvun elokuvien erikoistehosteista kuin nykyisistä digikikkailuista. Yksi suosikkini on David Cronenbergin Videodrome joka ei vieläkään lakkaa minua ihastuttamasta.

Harvinaisten indie-elokuvien levittäminen torrenteina ei läheskään aina ole teko jota kannattaa moralisoida. Minusta on hyvä jos lukioikäisiä warettajia rohkaistaan lataamaan oikeasti valtavirran ulkopuolisia elokuvia sen sijaan, että kovalevyn täyttäisivät vain uusimmat Transformersit ja vastaavat. Joskus on myös niin, ettei edes ole mitään laillista ja rehellistä tapaa hankkia jotain elokuvaa.

Sellaiset elokuvat vasta jänniä ovatkin, joita ei edes torrent-viidakosta löydy. Tein viimeksi melko löytöjä Singaporessa selaamalla intialaisen kaupunginosan alelaareja. Melkoisen raikasta Bollywood-camppiahan sieltä löytyi 70-80-lukujen seutuvilta!

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Totta tuokin ettei harvinaisimpien levittäminen/lataaminen torrentteina
ole välttämättä pahasta

On nimittäin varsinkin vähän vanhemmissa tapauksissa näitä että tuotantoyhtiö on lopetettu ja elokuvan oikeudet ovat ties kellä sitten

Jenkeissä on elokuvissa hyvä se kymmenen vuoden raja jonka jälkeen siirtyvät public domainiin jos oikeuksia ei haeta uusiksi ja niitä on sitten laillistakin ladata
Ilmeisesti ei koske euroopan oikeuksia mutta koska internet niin mahdollista
Tuskin kukaan ihan äkkiä perään huutelee

Muutaman sellaisen jonka olen viimeksi nähnyt 80-luvulla viiden markan hyllystä vuokrattuna olen sitä kautta hankkinut
Jokunen nettisivu on omistautunut pitämään listaa tälläisistä elokuvista

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Elokuva onkin ollut sietämättömän tasa-arvoinen viihdemuoto jo liian pitkään. Tarvitaan vahvemman aineksen luksus-leffat, heikomman halpisleffat ja ehkä sitten tää tämmönen normaalikin edelleen. Nyt vois sitten alkaa workshopata miten elämysteatterit jyvitetään. Sisällönkinkö mukaan, vai pelkästään hemmottelun ja hinnan tasoin kenties?

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Vohoii kuule, jo tosta vierestä Pietarista löytyy leffasta vaikka minkälaista looshia. Ei tartte enää istua välttämättä rahvaan hien hajussa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset