OssiOjutkangas

Big Lebowski on perustylsä amerikkalaiskomedia

  • Hey man, tää on hauska leffa hei! Relaa nyt vähän, fuck!
    Hey man, tää on hauska leffa hei! Relaa nyt vähän, fuck!
  • Nihilisti ei naura.
    Nihilisti ei naura.

Elokuvasivistyksessäni ammotti aika pitkään Big Lebowskin kokoinen aukko. Viime vuoden lopulla päätin sen viimein katsoa. Kaikki henkilökohtaisesti tuntemani ihmiset jotka ovat elokuvasta jotain sanoneet, ovat sitä ainoastaan kehuneet. Hey man, tosi upee hei! Kriittisempiin näkemyksiin olen törmännyt ainoastaan verkossa. Niistäkin vain harva on ollut suomeksi. En tiedä pitäisikö tästä päätellä, että suomalaiset rakastavat Big Lebowskia. Tai sitten suomalaiset jotka eivät siitä pidä, ovat jostain syystä päättäneet olla vaiti. Tästä syystä päätin kirjoittaa oman nuivemman arvioni verkkoon. Tänne tarvitaan yksi nuivempi ääni lisää kaiken "dudeismin" hehkutuksen vastapainoksi.

Lebowskin ilmestymisvuosi on 1998, jolloin täytin 18 vuotta. Olin silloin nuori ja kokematon monella tapaa, mutta Lebowskin katselu toi niistä mieleen erityisesti sen kuinka inhosin amerikkalaisia komediaelokuvia. En vielä tuolloin ymmärtänyt, kuinka elokuvien katselu voi olla hyvinkin sosiaalista toimintaa. Komedioita ei yleensä katsota yksin, kuten tuolloin halusin yleensä tehdä. 90-luvulla kavereiden kanssa tuli katsottua lähinnä vain tuttuja Star Warsin kaltaisia klassikkoja. Nykyisin katson kaiken yksin, jos ei puolison kanssa katsomista lasketa. Komediat ovat pannassa edelleen. 90-luvullakin sellaisista minulle kävi lähinnä vain Toxic Avenger tai Meet the Feebles. Virallisemmat komediat ovat olleet minulle parhaimmillaankin pitkäpiimäisiä ja puuduttavia. Toisin kuin televisiokomedioissa, niissähän ei ole edes naururaitaa vihjaamassa missä kohtaa pitäisi nauraa hohottaa. Pöh.

Big Lebowskin arvioiminen tuntuu vähän samalta kuin pitäisi arvostella suomalaista iskelmää; en kuulu kohderyhmään. Elokuvassa oli kyllä yksi kohtaus josta pidin paljon: unijakso jossa Julianne Mooren esittämä Maude tanssii viikinkiasussa ja keilaa yhdessä Duden kanssa. Se toi mukavalla tavalla mieleen Terry Gilliamin Brazilin upeat unikohtaukset. Kaikki muu olikin sitten joko yhdentekevää tai ärsyttävää. Inhosin erityisesti John Goodmanin hahmoa. En ymmärrä mitä hauskaa kyseisessä tyypissä oli. Se muistutti minua aivan liikaa surkeista komediaelokuvista jotka joskus televisiota katsoessa ovat saastuttaneet mieltäni. Myös yleensä mainio Steve Buscemi oli lattea, koska sellaiseksi hänen hahmonsa oli kirjoitettu. Mitä haaskausta.

Odotin ehkä jotain muuta siksi, että Lebowskia on hehkutettu mm. värikkäiden henkilöhahmojen ja "oudon" dialogin vuoksi. Jotkut myös korostavat elokuvan mahtavaa "asennetta", jota usein "dudeismiksi" kutsutaan. En elokuvasta löytänyt mitään erikoista asennetta, en kiinnostavia henkilöhahmoja enkä edes "outoa" dialogia. Onko se jotenkin outoa, että elokuvassa sanotaan vähän väliä fuck? Niin toki tehdään Tarantinonkin elokuvissa, mutta niissä hyvä dialogi on paljon muutakin. Nähdessäni Pulp Fictionin ensi kertaa naurahdin kyllä joissain kohtauksissa, vaikka se ei komedia varsinaisesti olekaan. Jos siis hauskaa dialogia haluan etsiä, komediat pitää kiertää kaukaa. Myös Coenin veljesten komediat. Pidän kyllä heidän elokuvista yleensä. Useimmat niistä ovat hyviä tai todella hyviä. Tämä kuitenkin tipahtaa samaan ö-luokkaan kuin Ladykillers.

Melkeinpä mihin tahansa elokuvaan voi pettyä jos odotukset ovat aivan liian korkealla. En tosin usko, että olisin Lebowskista erityisemmin pitänyt vaikka olisin sen nähnyt hehkutuksia kuulematta. En varsinkaan jos olisin sen nähnyt joskus parikymppisenä. Silloin olisin todennäköisesti ampunut täyslaidallisen murskakritiikkiä. Nyt tyydyn toteamaan vain "not my cup of white russian". Ehkä olen nihilisti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän YkiRikkl kuva
Yki Räikkälä

Johan helpotti. Luulin että olen niitä harvoja, jotka ei ikään kuin ymmärtänyt sitä silloin aikoinaan. Katselin sen joku vuosi sitten uudelleen, kun fiksuina pitämäni olivat sitä taas kehuneet. Enkä vieläkään sitä juuri minään pitänyt. Jälleen oli epäilys, että onko minussa joku vikana.

Olen pitänyt useimmista Coenien elokuvista, mutta tämä on niiden joukossa, jotka ovat jokseenkin turhia ja olisivat saaneet jäädä tekemättä. "Ladykillers"... voi jeesus. Se alkuperäinen on absoluuttisen alkuperäinen ja definitiivinen luenta aiheesta. Piste.

Alleviivaan täysin tämän arvion.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Tuo on yksi lempileffoistani. Luettuani blogisi ymmärsin, että en ole pitänyt tuota koskaan komediana. Enkä osaa sitä komediaksi lokeroida. Se on ennemmin kuin kertomus, jonka joku tarinaniskijä voisi sopivalla hetkellä kertoa.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Olenkohan minä sitten erehtynyt, luullessani sen olevan komedia? Lukaisin tuossa äskettäin muutenkin leffatykki.com:sta arvioita Coenin veljesten elokuvista. Sinne kirjoittaneista ylivoimaisesti suurin osa kehui Lebowskia, kuvaillen kuinka se tarjoaa monet naurut katsojille. Niistä jäin kyllä itse ihan kokonaan paitsi. Eikä kyllä pahemmin viihdyttänyt muutenkaan, herättänyt ajatuksia tai aiheuttanut muuta sellaista mitä yleensä elokuvilta odotetaan. Kertomus ei siis iskenyt minuun ja on varmaan makuasia johtuiko se kertomuksesta, kerrontatavasta vai minusta itsestäni. Varmaankin nuo kaikki vaikuttivat, mutta on vaikea sanoa mikä kaikkein eniten.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Et sinä erehtynyt ole, sillä huumorin genreen se kai yleisesti laitetaan. Coenin veljesten leffoja on ehkä vaikea genrettää. Paitsi tuon mainitsemasi Ladykillersin voi laittaa jonkinlaiseen: Onneton tekele -genreen.

Noh, Arizona Baby istuu varmaan ihan hyvin komedian genreen.

Käyttäjän MikaelJaakkola1 kuva
Mikael Jaakkola

Pitäis katsoa tuo itsekin - semminkin kun japanilainen Suomeen tullut kollega sanoi leffan aikoinaan nähtyään, että muistutan elokuvan "sankaria". En ole ollut perillä mitä sorttia arvio mahtoi olla. Hyvä kun muistutit, pitää vuokrata.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Ehkä minun pitäisi kirjoittaa joskus arvio jostain sellaisesta elokuvasta joka on minulle todella ollut "komedia" sikäli, että se on saanut minut nauramaan. Sellaisia ovat ainakin kirjoituksessa mainittu Meet the Feebles ja Toxic Avenger. Sekä jotkin muutkin Troman laatutuotannot. Jälkimmäinen ei ole sarkasmia, koska Troman tuotantojen makaaberi huumori on iskenyt minuun todella hyvin.

Vähän konventionaalisemmista amerikkalaiselokuvista nauratti ainakin Repo Man. Erityisesti sen varastelevan punkkarinilkin viimeiset kuolonkorinat: "I know a life of crime has led me to this sorry fate, and yet, I blame society. Society made me what I am."

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

En aivan tarkkaan muista mitä Repomanin päähahmo Alex vastasi punkkarille mutta minun mielestäni se oli vielä parempi heitto

Jotain tyyliin
No you are not - You are another stupid suburban punk like me

Elikkä tavallaan nollasi koko sen heebon lauseen

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

En viitsinyt lainata koko dialogia vastaheittoineen, kun eipä tuollaiset yleensä aukea kuitenkaan tällaisina nettiin kirjoitettuina irrallisina heittoina. Ymmärtääkseen on nähtävä elokuva ja kohtaus siinä kontekstissa. Eikä sekään takaa mitään. Eri ihmiset pitävät eri asioita hauskoina.

Mutta juuri sehän siinä olikin, ettei siinä heebon lauseessa ollut oikein mitään päätä eikä häntää. Ehkä neuratti minua (ja naurattaa vielä joskus uudelleenkin) siksi, että olen tavannut samantapaista asennetta ihan oikeissa ihmisissä. Elokuva kuvasi joidenkin ihmisten elämänasennetta aika pelottavankin tarkasti.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #10

Sama vika Rahikaisella
Kun joku jauhaa "olen ympäristöni tuote" ja lisää perään "yhteiskunta teki minusta tälläisen" saan aivoihini peräpukamia

Jotenkin inhoan sitä että haetaan joku tekosyy että siksi tein näin

Pilasin kerran erään tälläisen tyypin päivän heittämällä vastapalloon minun tekosyyni olevan se että olen vain niin keskinkertainen ja tyhmä etten onnistu

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Ehdottomasti muuten arvio Meet the Feeblesistä

En ole vieläkään toipunut
Oli kyllä sellaista muppetit kertaa tuhat touhua
Harvoin mikään säväyttää päräyttäen mutta se leffa teki sen

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Itsekin odotin jotain melko säväyttävää Lebowskista
Loppuarvioni lyhyesti -> Ihan kiva juu
Katsoin sen yhden kerran ja vaikka DVD hyllyssä on niin toista kertaa ei ole vieläkään tullut

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Mun arvioon tai kokemukseen vaikuttaa varmaan se, että mulla ei ollut mitään odotuksia. En ollut edes koskaan kuullut koko leffasta mitään ennen kuin näin sen.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Se muuten voi olla osasyy että odotti jotain elämää suurempaa
Hirveä hehkutus ja sitten elokuva onkin vain elokuva

Hehkutuksen lisäksi saattoi vaikuttaa myös se että Coen veljeksiltä odottaa sitä "jotain muuta" joka kerta ja useimmiten sitä saakin

Siitä muuten tietää katsoneensa liikaa elokuvia kun monen ns perusleffan kohdalla arvaa tapahtumat ja repliikit etukäteen

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Tuli vielä mieleen yksi suhteellisen tunnettu amerikkalainen kasarileffa joka nauratti minuakin: John Carpenterin They Live. Tosin en sitten tiedä olisiko sillekään pitänyt nauraa, kun Wikipedian mukaan sekin on "toiminnallinen sci-fi-trilleri". Kun Roddy Piper ja Keith David mättävät toisiaan turpaan sivukujalla yliampuvan pitkässä kohtauksessa, alkaa minunkin suupielillä hymy karehtia. Elokuvan juoni ylipäätään on kiehtova 1984-meininkeineen. En koskaan lakkaa ihastelemasta 80-luvun old school-tehosteita ilman digitaalipelleilyjä. Kerrassaan mainio pätkä kaiken kaikkiaan ja ehkä vähän turhankin aliarvostettu.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Carpenter oli eräänlainen lapsuuteni kotijumala Halloweenin ja Pako New Yorkista rainojen johdosta

Jostain syystä muistaisin etten junnuna pitänyt tuosta They live leffasta
Syy on kyllä jäänyt aikojen aallokoihin

Täytyypä pistää hankintalistalle ja katsoa uudestaan ikäänkuin
25 vuotta myöhemmin tyylisesti

Monet elokuvat joista pidin nuorena ovat pudonneet arvoasteikossa ja monet joista en pitänyt ovat uusintakierroksella löytäneet tiensä DVD-hyllyyn

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minullekaan kaikki Coen veljesten elokuvat eivät ole "kolisseet". Coen veljekset ovat kuitenkin mestariluokan ohjaajia ja usein sanotaan, että huippuohjaajan huonokin elokuva on kiinnostavampi kuin keskinkertaisen hyvä.

Minulle elokuvien musiikki on hyvin tärkeä ja sen takia Voi veljet, missä lienet? on ehkä se paras Coen-leffa. Mainiota blue-grassia ja elokuvan musiikista löyhästi tehty dokkarikin (näytetty TV:ssä) oli mainio.

Kun katsoin imdb:stä joitakin itse parhaimpina pitämiäni Coen veljesten leffojen sivuja, kiinnitin siihen huomiota, että esim. Big Lebowski, joka ei niihin kuulu, oli saanut parhaimmat pisteet ja Sietämätöntä julmuutta, joka taas on se toinen ehkä parhain, oli saanut huonoimmat pisteet. Kaikki muutkin, paitsi tuo Voi veljet, missä lienet?, olivat saaneet pisteet mielestäni päinvastaisessa järjestyksessä.

Coen veljeksiä voisi mielestäni aika hyvin verrata François Truffautiin. Molemmilla melko vahva ja poikkeuksellinen näkemys ja elokuvissa melko paljon samaa, mutta ne ovat silti hyvinkin erilaisia. Truffautillakin on elokuvia, joista en pidä tai ole ehkä ymmärtänyt, mutta sitten on niitä, jotka tekevät hänestä mestarin.

Käyttäjän YkiRikkl kuva
Yki Räikkälä

Ensimmäinen kosketukseni Coeneihin oli VHS:ltä katsottu Blood Simple. Siitä lähtien Coenit on tsekattu ihan pakosti. Noita ennen taisi tulla Sam Raimin hulvaton Crime Wave, jonka käsikirjoittivat. Ne tuubatkin tuli katsottua ja harmiteltua mokomia. Ja eikun seuraavaa odotellessa. No Country for Old Men -elokuva oli pelastus ja lunastus. Siinä on vähän samaa kuin tuossa heidän ensimmäisessä, Blood simplessä. Man who wasn´t there on yksi kohokohta leffan katselujatkumossani. Serious man, on hyvä, mutta vähän Ok -juttu. Barton Fink ja Fargo aivan loistavia.

Käyttäjän YkiRikkl kuva
Yki Räikkälä

Ai niin, Arizona baby on sitten se suunnilleen ainoa elokuva, missä Nicholas Cage on ollut vakuuttava. Sittemmin hän on ollut lähinnä vain vaivaannuttava.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Vaikuttavin Coen-leffa on ilman muuta Miller's Crossing, jonka varmaan harva luokittelsi komediaksi. Kyllähän siinäkin väkisin väärissä kohdissa naurahtaa.

Fargossa nauratti se, että intiaanitkin puhuivat skandinaavimurteella. Ainoa, joka ei puhunut, oli mykkä tappaja, jota esitti umpiruotsalainen Peter Stormare.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Itse kuulun siihen ryhmään, jolle Lebowski on aikoinaan ollut avartava kokemus. En ole jaksanut sitä katsoa uudelleen kokonaan, kerran katselin sitä jonkin matkaa taustaohjelmana. Ilmestyessään viisitoista vuotta sitten se oli monessakin mielessä "erilainen" elokuva. Monet silloin uudet asiat ovat vakiintuneet jo valtavirtaelokuviinkin, joten jos joku kirjoittaisi saman käsiksen vuonna 2013, ei se olisi mitenkään mullistava. Samaa voi muuten sanoa Feeblesistä tai Toxic Avengeristakin.

Lebowski oli 90-luvulla uudenlainen sankari. Tapahtumia sivusta seuraava dude, jonka vahvuus oli se, ettei hän rakentanut itselleen mitään maailmanluokan missioita. Dude oli ulkopuolisen silmissä saamaton vätys ja ehkä eräänlainen arkinihilisti, joka ei juuri piitannut isoista kuvioista: kiva matto, pössyttely ja keilaus riittivät. Elokuvan julistavat nihilistit alleviivasivat tätä välinpitämättömyyttä eräänlaisina nihilismin väärinymmärtäjinä.

Käyttäjän LuukasMethuen kuva
Luukas Methuen

Elokuvan jännitteet kumpuavat amerikkalaisesta ympäristöstä. Elokuva on kriittinen kuvaus yhteiskunnan eriarvoisuudesta ja siitä miten yksilöt selviävät tästä ihmeellisestä ja koomisesta maailmasta, ainoa asia joka luo inhimillistä toivoa on rahan ja varallisuuden tavoittelu keinolla millä hyvänsä.

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Minä pidin kovasti kyseisestä elokuvasta.

Katsotko elokuvat suomisubeilla? Jos kieli sujuu, niin kannattaa tätä elokuvaa koittaa ilman tekstejä.

Arhi Kuittinen

Big Lebowski on komiikan shakespearea.

Veljekset yhdistvät elokuvissaa komedian ja tragedian hurjan ainutlaatuisella tavalla.

He kaivavat tragedian koomiset lementit esille mikä on kulttuurihistoriallisesti ytimessä.

Tragedia on ylilyövä sankaritarina ja ylilövä on komedian tärkein määre.

Tragedian määritelmä on käsitetty väärin modernissa dramaturgiassa.

Se on tainnut olla alunperinkin juuri kontroverssin ja paradoksin näytelmää.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset